EN OLE TULKKI, MUTTA PUHUN.

Kulttuuripuuma lähti aikanaan vähän vahingossa vaihtoon Viroon. Siihen maailman aikaan ei enää viisumia tarvittu, mutta Tallinna eli muutoksen aikaa, maksuksi kelpasivat kroonit ja Soomen Porot kuvittelivat vielä päivärahojen riittävän eliittiin. Hyisenä tammikuun päivänä Puuma lähti Rosellalla lahden yli osaten sanoa "kiitos" ja "päivää" tietäen, että tavatessa ei kätellä. Puuma opiskeli logistiikan ammattiopintoja, englantia ja pakko-oppi viron kielen. Puuman siellä ollessa 24 h alkopoodid lakkasivat olemasta ja rakastettu presidentti Lennart Meri nukkui pois. Puuma oppi kielen ja sai pari elinikäistä ystävää.

Tästä ajasta on jäänyt loputon ikävä Tallinnaan ja muualle Viroon. Aikaa on kulunut vaihto-oppilaskeväästä jo 11 vuotta ja siitä asti Puuma on ylläpitänyt kielitaitoaan erilaisin keinoin. (Ütlevad, et olen tubli!)

Taannoin Puuma lähti jälleen vähän vahingossa Viroon. Sillä kertaa Kangasalan räpinologit ry:n kesäretkelle ystävyyskuntaan Räpinaan ja ajautui jo menomatkalla mukaan toimintaan. Nykyään Puuma toimii yhdistyksen puheenjohtajana. Tätä kautta Puuma on ajautunut erinäisiin tulkkaustilaisuuksiin (esimerkiksi Räpinan kunnan vierailu Kangasalle ja Kangasalan kunnanvaltuuston seminaarimatka Räpinaan) ja toiminut kieltä taitavana yhteyshenkilönä eri yhteyksissä.